ELOKUVAN TAIKAA
Kulttuuri Espoon tukemia lasten elokuvatyöpajoja
Tiuku ja sadekukka
Viivi 6v. tarinaan perustuen luotu tekoälyllä
Tiuku ja sadekukka
Tiuku oli pieni vihreä sammakko, joka rakasti sadetta. Hän pukeutui aina pilvenharmaaseen sadetakkiin ja keltaisiin kumisaappaisiin, jotka loiskuivat joka askeleella. Hän asui Suurpudotus-nimisessä kylässä, jossa satoi melkein aina. Tiuku tykkäsi istua kivellä ja kuunnella, miten sadepisarat tanssivat lehtien päällä kuin pienet rummut.
Eräänä aamuna sade loppui yllättäen. Mutta sen sijaan taivaalta alkoi sataa kukkia – sinisiä, keltaisia ja vaaleanpunaisia. Kukat avautuivat ja jokaisen sisästä kurkisti pieni keiju! Ne liitelivät ilmassa ja levittivät kevyttä kukkapölyä.
Yksi kukista putosi suoraan Tiukun eteen ja avautui hitaasti. Sen sisältä nousi pieni keiju, jolla oli siniset hiukset ja kirkkaanvihreät siivet.
"Hei Tiuku!" keiju sanoi. "Olen Sateenkeiju Lilli. Me olemme menettäneet taikapisaran, joka saa sateen palaamaan. Ilman sitä me emme voi palata kotiin."
Tiuku katsoi keijua silmät suurina. "Minä autan!" hän sanoi innokkaasti.
Niin Tiuku ja Lilli lähtivät etsimään taikapisaraa. He ylittivät sateenkaarisiltoja, pomppivat kuplivien lätäköiden yli, ja tapasivat matkalla muitakin keijuja, jotka liittyivät mukaan. He kulkivat kukkaniityn läpi, jossa ruoho soi hiljaa, ja ohittivat puut, jotka kuiskivat lempeästi.
Lopulta he saapuivat unohdettuun puutarhaan, jossa kasvoi suuri, vanha sateenvarjo. Sen alle oli piiloutunut hohtava sininen pisara – taikapisara!
Tiuku poimi pisaran varovasti, ja he palasivat kylään. Kun pisara nostettiin taivaalle, alkoi sataa uudestaan. Mutta nyt jokainen sadepisara soitti pientä sävelmää, ja sade kuulosti kuin hiljaiselta laululta.
Kylän asukkaat tulivat ulos ja alkoivat tanssia. Keijut nauroivat ja loistivat valoa. Lilli lensi Tiukun luo ja sanoi:
"Sinä pelastit meidät. Haluatko tulla vieraaksi Sadekukkien juhlaan?"
Ja niin Tiuku sai uuden ystävän ja kutsun juhliin, jotka jatkuivat koko iltapäivän.