ELOKUVAN TAIKAA
Kulttuuri Espoon tukemia lasten elokuvatyöpajoja
Superkoira ja hattarapilvien pelastus
Aino 7v. tarinaan perustuen luotu tekoälyllä
Superkoira ja hattarapilvien pelastus
Olipa kerran ruskea koira, jolla oli lurppakorvat, ystävällinen sydän ja huipputekniset silmälasit, joilla näki maailman ääriin asti. Hän pukeutui punavalkopilkulliseen viittaan, joka hulmusi tuulessa.
Kaikki kutsuivat häntä nimellä…
Superkoira!
Hän asui hiekkarannalla, jossa lilaa vettä loiskui simpukoiden joukkoon, ja meressä uiskenteli hassuja mutta harmittomia haikaloja. Ranta oli täynnä pieniä tikku-ukkoja, jotka eivät halunneet mitään muuta kuin…hattaraa!
He hypähtelivät ja huusivat:
"Sokeriiiii! Missä meidän hattarapilvet on?!"
Mutta juuri silloin taivaalta katosi aurinko. Se oli jäänyt kuun taakse piiloon, ja kaikki meni ihan pimeäksi. Tikku-ukot törmäilivät toisiinsa eikä hattaraa näkynyt missään.
Superkoira katsoi taivaalle silmälaseillaan ja huudahti:
"Tämä vaatii superpuhallusta!"
Hän veti keuhkot täyteen ilmaa, aivan kuin olisi aikeissa puhaltaa synttärikakun kynttilät avaruuteen. Ja sitten:
“PUUUUHHHH!”
Yhdellä valtavalla mutta lempeällä puhalluksella hän puhalsi auringon pois kuun takaa – suoraan taivaalle! Mutta ei tullut myrskyjä tai tsunameita, sillä Superkoira osasi juuri oikeanlaisen puhalluksen.
Aurinko palasi, ja hattarapilvetkin alkoivat ilmestyä – isoja, vaaleanpunaisia, kuohkeita pilviä, joita kohti tikku-ukot hyppivät ja yrittivät napata suoraan suuhunsa.
Yksi pikku tikku-ukko huudahti:
"Mä sain hattaraa korviin asti!"
Mutta sitten tapahtui jotain...
Kaikki pilvet peittivät auringon uudestaan, ja alkoi tuulla! Tikku-ukot olivat niin kevyitä, että ne lentelivät kohti avaruutta kuin höyhenet.
"APUAAAA!" ne kiljuivat.
Mutta eipä hätää! Superkoira tiesi tasan mitä tehdä. Hän katsoi kuuhun silmälaseillaan, tähtäsi, veti syvään henkeä ja…
“PUUUUUUHHH!”
Auringonvalo osui taas täydellisesti maapallolle, ja tikku-ukot leijailivat takaisin alas rantaan, suoraan hattarapilvien keskelle.
Ja mitä tekivät tikku-ukot?
Söivät niin paljon hattaraa, että näyttivät itsekin hattaralta.
Superkoira hymyili, asettui lepäämään simpukan viereen ja sanoi:
"Hyvin tehty Superkoira. Hyvin tehty."